RUNOLLISTA SIBELIUSTA
Satakunnan Kansa 11.10.2015
Kaija Huida
Sibeliuksen Andante Festivo soi runollisesti PTS-BANDin, Porin Työväen Soittokunnan, esittämänä Tommi Tuomisen johdolla. Alkuperäisessä teoksessa joko jousikvartetille, tai -orkesterille, patarummuilla tai ilman, viiltävyys ja voima on aivan toista luokkaa kuin Arvo Kuikan sovituksessa. Komealta teos näinkin kuulosti.
PTS esitti Sibeliuksen sävelrunoelman Tiera torviseitsikolle, Teuvo Laineen sovituksena ja soittokunta totteli Tuomisen täsmällistä puikon liikettä esimerkillisen tarkasti. Lyhyen teoksen monet tauot musiikissa muotoutuivat upeaksi jatkumoksi. Karelia-alkusoitossa sen sijaan käytiin osaamisen äärirajoilla useasti.
Tauno Pylkkäsen Lapin kuvia teoksen osassa Tunturin laella puupuhaltimet loistivat. Tunturivuokko-osan melodiset ainekset eivät oikein auenneet. Johtuiko vaikutelma säveltäjän kiinnostuksesta myytteihin? Neljän tuulen tie -osassa oli sitten sitä riemastuttavaa vauhtia ja svengiä, mitä soittokunnalta on tottunut odottamaan.
Paikallista väriä konserttiin toi Jukka-Pekka Lehdon teos Suita 3 Isänmaalle. Lehdon huilistitausta kuului Mietteitä Sankarihaudalla -osan huilusooloissa, joista orkesterilaiset selvisivät hienosti. Eloisuus ja reippaus soitossa jatkui ääriosissa. Eteenpäin! -finaalissa rytmeissä oli säpinää.
Messinki helisi vetovoimaisen täyteläisenä. Vaskien tulitusta kuultiin Heikkisen Golden Signals -fanfaarissa ja Hylkilän The Zest -sävellyksessä, suomeksi piristys, ja matalan rekisterin siemailua Forsströmin Life in the Capital City.
Juontaja Venla Nordströmin ulosanti on erinomainen. Pientä hienosäätöä kaipasi: esimerkiksi Sibeliuksen etunimi lausuttiin Tsaan, kuulin perliini, ja italiankielinen festivo -sana lausutaan i-pitkänä.
Porin Naisvoimistelijat ja Työväenopisto ovat luopuneet työväen-sanasta. PTS-Band nimessä on ongelmallista, ettei mainita, mitä kirjainyhdistelmä tarkoittaa. Kunnioittaako vai unohtaako kokonaan Porin Työväen Soittokunta? Sen juuret ulottuvat vuoteen 1887, kas siinä pulma.
PTS:SÄ KONSERTIS…
Uusi Aika 16.10.2015
Ulla Leino
Milt must tuntu siäl mahtavas konsertis o pakko iha tällät kriivate muitteki lujettavaks. PTS suuri puhalliorkesteri, liki viiskyt parhaisiis kläärättyy soittajaa oli kommee näky Promenaarisali laval. Olsi voinu käyttää täs vaik vanhaa porilaist tyyttysoittokunta nimityst, mukko joskus mul sanottii se halventava orkesterrii, ni e riskeerannu.
Soittokunta soittoines ja juantaja juantoines lumos mu kertakaikkiaa. Siin kuulustelles funteerasi ittekseni passeleit laatusanoi kokonaisuurel ja tuntu silt, et sanat ei riit kertoo, milt must oikee tuntu. Made in Finland teemal Sibeliukse juhlavuan vartoski kyl jottai tämmöst suuremmoist soitettava ja viä kaike lisäks porilaisi voimi kapellimestari Tommi Tuamise herki käsi johratelles porukkaa ja juantaja itteki yks puhaltajist Venla Nordströmmi maalailles taitavasti tunnelmakuvvii esityksist.
Prokrammi alko Sibeliukse Andante Festivol, jonka kerrottii syntynee jo 1920-luvul kampraattei kohtaamise johrost ja ninko sit Sibeliukse lahjan vuasipriamaa… Alku lupaski koht hyvvää. Juantaja klaaras meil sit millai Sibelius jo vanhan miähen pitkäst aikaa muute lupautu kapellimestariks mailmanäyttely rarjolähetyksee Suame tervehryksen mailmal vuan-39. Kertta oli harjoteltu enne nauhotust ja oortelit Sibeliukselt orkesteril oli ollu et ”paljo runollisemmi, paljo runollisemmi” ja juju äkättiinki sit siit.
Täkäläine konsertti jatku porilaise, lahjakkaa, värtteeratu säveltäjä J-P Lehro Suita 3 ”Isänmaal” kappaleil, joist mää tykkäsi kyl kovi kaikist kolmest, mut se Miätteit sankarihaural sai vetet silmii ja ottaa nestuuki varmuure vuaks framil. Säveltäjä, huilisti itte saatiiki laval pokkaa väjel ja usko häneki ollee liikuttunu soito vaikuttavuurest. Taputukset kahjalt katsomos vakutti orkesterinki hyvi luanannee fiini soito.
Konsertti jatku erellee suamalaisel musikil The Zest ja väki senku hykerteli nautinnost ja orkesterilaiset nualeskeli välil vaivihkaa huuliis. Meil kerrottii näti luanno antanee aihee sävelil ja luva itte pykät reissul rajat. Sit enne väliaikaa soi viä Sibeliukse Karelia alkusoitto. Juantajalt kuultii kui Sibelius Poris poiketessas johtamas porilaist Soitannollise seura orkesterrii oli ihmetelly, et Anniskeluyhristys oli soitokulttuuri rahottaja tääl. Käski ryypät jatkoski lissää vaa ja näytti kuulemma itteki esimerkkii tukemal tätä tairet..
Kaffeettelu taik ainee jälkee taas jatkettii Heikkise reippaa konserttimarssi merkeis. Ihasteltii Lapimaisemii oopperaspesialisti Pylkkäse musikkin ja iha ninko juantaja valisti, tuntu et musikki vei mennesäs ja tunturivuakkoki haisi nokas.. Taas sit Sibeliust ja Tiarastakki tykkäsi kovi. Loppuu viä Timo Forsströmmi hiano sävellys Elämää pääkaupunkis oli ninko krettaa kaaku pääl ja kahja tuntu tykkäävä. Nunnupuskat päälpäsmäreil ja Jääkäkarimarssiki viä kiitoksen orkesterilt.
Kapellimestari oli ryhrikäs, vaatimatoi, rauhalline, kaikki huamaava, taitava musikkimiäs, joka luatsas populas hianol, mahtipontisel soitol finalii. Juantaja oli tosi hualel valkannu juantoos miälekiintost aineistoo säveltäjist tuatoksines. Ei trykikskä herpaantunu kuulustelemast hänt. Kaunis, puhras, selkee, rauhalline kirjakiäli hiveli murremaakarinki korvaa. Hippune porilaisuut oli ninko piste ii pääl. Soittajai hönkäykset soittopeleihis oli vaatinu etukättee paljo tiukkaa joonii, mut kyl se kannatti. Kiitos teil kaikil…