Puhallinorkesterilla alkoi suurten teosten ajat

 

Satakunnan Kansa 18.4.2016

Porin Promenadisali on parhaimmillaan ja aidoimmillaan, kun esitykset ovat akustisia. Tämä on totuus, joka kävi taas kerran ilmi, kun estradilla oli 46-henkinen Porin Työväen Soittokunta.

Lähtöasetelma mittavalle teosryppäälle oli jykevä. Aaron Coplandin Fanfaarissa kadunmiehelle haettiin tosin vielä yhteistä ääntä, mutta jatko oli saumatonta tykitystä. Armenialaisella menolla ryyditetty Konsertto trumpetille ja orkesterille oli yhtä lailla Katri Tuomisen kuin koko orkesterinkin juhlaa. Kauniisti polveileva Katri Tuomisen soitto soljui puhtaasti ja jopa sordiinovaihe puhutteli kuulijaa salin peränurkkaan saakka. Näin hyvää tulosta tiukasta ja huolellisesta harjoittelusta ja johtamisesta konserttien alkumetreillä harvoin kuulee.

Merihenkinen Songs of Sailor and Sea piti sisällään hienoja nyansseja, joita täydensivät erilaiset merenkulkuun liittyvät tehosteet.

Läpi konsertin soittokunnan kolme syömäsoittajaa teki muutoinkin sekunnintarkkaa työtä.

Väliajan jälkeen kuultu Rhapsody in Blue vei kuulijan aamuhämäräiselle New Yorkin Tin Pan Alleylle, joka oli aikoinaan Gershwinin tallomaa tienoota. Hanna Tuominen flyygelissä oli ehdoton ja hengästyttävän hyvä. Ottaen vielä huomioon, että hän esitti sen konsertissa ensimmäistä kertaa.

Robert Longfieldin The Purple Twilight on kunnianosoitus avaruuslennoille. Toistasataa orkesteriteosta säveltänyttä Longfieldia pidetään Yhdysvalloissa niin merkittävänä yliopisto-orkestereitten piireissä, että maassa vietetään Robert Longfield -päivää aina 5. huhtikuuta. Violetin hämärän aisti hyvin, kun PTS maalaili universaaleja kuulokuvia kapellimestari Tommi Tuomisen piiskatessa soittokuntansa jykevälle lennolle.

Adagio baletista Spartacus oli soitinten juhlaa. Raine Ampujan sovitus oli kuin illan orkesterille mittatilaustyönä tehty. Orjakapinasta Merilinja-televisiosarjaan ja takaisin.

Johnny-Kai Fofssell

 

 

Julkaistu: